Selitystapaa

Selitystapaa tarkoitetaan tapaa, jolla tieto tai käsite esitellään ja selitetään yleisölle. Se kattaa kielen, rakenteen sekä käytetyt esimerkit, vertaukset ja visuaaliset keinot. Selitystavan tavoitteena on tehdä ajatus ymmärrettäväksi ja mielekkääksi kohdeyleisön kannalta.

Erilaisia lähestymistapoja ovat muun muassa konkreettiset esimerkit, analogiat, vaiheittainen tai johdettu selitys sekä demonstraatiot. Vaihtelu kielessä, sanojen valinnassa ja visuaalisissa apuvälineissä voi parantaa ymmärrystä. Hyvä selitystapa huomioi kuulijan lähtötason, kiinnostuksen ja taidot.

Käytännössä selitystapaa voidaan luokitella esimerkiksi loogisen rakenteen mukaan: deduktiivinen selitys alkaa yleisestä periaatteesta ja etenee yksityiskohtiin, induktiivinen selitys rakentaa yleisen säännön useiden havaintojen pohjalta. Tieteen ja opetuksen yhteydessä käytetään usein sekä abstraktia että konkreettista kieltä.

Selitystapaa hyödynnetään opetuksessa, tieteellisessä viestinnässä, teknisessä kirjoittamisessa, journalistiikassa ja asiakaspalvelussa. Valinta riippuu tavoitteista, yleisöstä ja siitä, millaisen ymmärryksen halutaan saada aikaan. Testaaminen ja palaute auttavat tarkentamaan tapaa.

Haasteita ovat muun muassa liiallinen yksinkertaistaminen, väärä konteksti tai terminologia sekä kulttuurilliset ja kielelliset erot. Selitystavan tarkoituksena on pitää viesti sekä tarkkana että saavutettavana ilman, että se menettää tarkkuutta.