Sedimentaatiomenetelmiä

Sedimentaatiomenetelmiä, eli sedimentointimenetelmiä, käytetään yleisesti erottamaan kiinteitä hiukkasia nesteestä tai kaasusta hyödyntämällä painovoiman vaikutusta. Prosessi perustuu siihen, että raskaammat hiukkaset laskeutuvat nesteen tai kaasun pohjalle nopeammin kuin kevyemmät hiukkaset. Tämä erottelu tapahtuu sedimentointisäiliössä, altaassa tai putkessa.

Sedimentointi on yksi vanhimmista ja yksinkertaisimmista vedenkäsittelymenetelmistä. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi raakaveden esikäsittelyssä poistamaan suuria ja raskaita epäpuhtauksia, kuten hiekkaa, savea ja orgaanista ainesta. Myös jätevedenkäsittelyssä sedimentointi on keskeinen vaihe, jossa poistetaan kiintoainesta ennen muita käsittelyprosesseja.

Sedimentaation tehokkuuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten hiukkasten koko ja tiheys, nesteen viskositeetti sekä säiliön koko ja virtausnopeus. Pienempien tai kevyempien hiukkasten sedimentointia voidaan tehostaa lisäämällä kemikaaleja, kuten saostusaineita ja flokkulantteja, jotka saavat hiukkaset aggregoitumaan suuremmiksi ja raskaammiksi kokkareiksi (flokkeiksi). Näin ne laskeutuvat pohjalle nopeammin ja tehokkaammin.

Sedimentaatiomenetelmiä on useita erilaisia, kuten tasopohjainen sedimentointi, kalteva levysedimentointi ja lamelliseparaattorit. Jokainen menetelmä soveltuu hieman erilaisiin sovelluksiin riippuen käsiteltävän aineen ominaisuuksista ja halutusta puhdistustuloksesta. Sedimentointi on kustannustehokas menetelmä, mutta se ei poista kaikkia epäpuhtauksia, erityisesti hyvin pieniä tai liuenneita aineita.