Schroederdiffuusorit

Schroederdiffusorit ovat akustisia diffuusoreja, joiden tarkoituksena on hajauttaa äänisäteilyn heijastuksia ja luoda tasaisempi, hajautettu äänikenttä huoneakustiikassa. Niiden kehitti Manfred Schroeder 1970-luvulla akustiikan parantamista varten. Diffuusorin perusidea on saada laajakaistainen diffuusio aikaan epäsäännöllisillä viiveillä ja faasinsuunnittelulla, jolloin voimakkaat suuntausheijastukset vähenevät.

Yleisin muoto on QRD-diffusori (quadratic residue diffuser). Se muodostuu rivistä koloja, joiden syvyydet määrätään modulo N olevien neliöresiduoiden mukaan. Kun ääniaalto kohtaa diffuusorin, jokainen kuilu heijastaa ääntä hieman eri viiveellä; näiden erilaisten viiveiden ja vaiheiden summa tuottaa hajautetun, ei-suunnan määräämän heijastuksen.

Rakenne voi olla yksittäinen paneeli tai moduulien sarja, ja sille voidaan käyttää puuta, muovia tai komposiittimateriaaleja. Diffusorit ovat passiivisia, kiinteämuotoisia ja pitkäikäisiä, ja niitä käytetään tiloissa, joissa halutaan kontrolloida ensisijaisia heijastuksia ja parantaa äänikentän tasaisuutta.

Sovellukset kattavat äänitysstudion, teatterit, konserttisalit sekä televisio- ja elokuvatuotannon tilat. Suunnittelussa huomioidaan huoneen koko, käyttötarkoitus ja haluttu taajuusalue sekä asennuskohde, jotta diffuusio on tehokasta.