Sarjallisuus

Sarjallisuus on visuaalisen ja sanallisen tarinankerronnan muoto, jossa tapahtumat esitetään peräkkäisissä kuvaryhmissä eli ruuduissa. Teksti ilmenee sekä puhekuplina että kuvateksteissä, ja tarinat voivat olla viihteellisiä, taiteellisia tai kokeellisia. Sarjallisuus kattaa sekä painetut julkaisut että digitaalisessa mediassa julkaistavat teokset.

Formaaleja muotoja ovat päivittäiset strippisarjat sanomalehissä, albumisarjakuvat sekä verkkopohjaiset sarjakuvat. Tarinankerronta yhdistää kuvaa ja tekstiä siten, että jokainen ruutu vaikuttaa rytmiin ja lukukokemukseen. Kansainvälisesti tyylejä ja kerrontatapoja on runsaasti; mangan, eurooppalaisten ja amerikkalaisten perinteiden vaikutus näkyy nykyajan tuotannoissa.

Historian näkökulmasta modernin sarjallisuuden juuret ovat 1800-luvun lopun sanomalehtien kuvakuvituksessa ja 1900-luvulla syntyneissä pitkäromaanimaisissa sarjakuvissa. Lajityypit kehittyivät humoristisista strippisarjoista kohti pidempiä tarinakokonaisuuksia sekä taide- ja underground-sarjakuvia. Kansainvälinen kenttä on monimuotoinen ja jatkuvasti ristiin vaikuttava.

Suomessa sarjallisuus on saanut vahvan harrastus- ja ammattilaispiirin. Suomen Sarjakuvaseura tukee alan toimintaa, ja tapahtumia kuten Helsingin sarjakuvafestivaali järjestetään säännöllisesti. Suomalainen tuotanto ilmestyy sekä kotimaisissa että käännösjulkaisuissa sekä digitaalisessa muodossa.

Terminologia: yleisin nimitys teoksille on sarjakuvia, mutta "sarjallisuus" viittaa laajempaan ilmiöön ja alan tutkimukseen. Kansainvälisesti käytetään myös termiä "graphic novel" kuvaamaan pitkiä, usein kirjallisemmin painettuja teoksia.