Sanalähtöisyys

Sanalähtöisyys on kielitieteellinen käsite, joka kuvaa sanan muodostumisen ja alkuperän suhdetta. Siinä tarkastellaan, miten paljon sanojen muoto ja merkitys voidaan jäljittää takaisin kantasanaan, juuriin tai aiempiin morfeemeihin, sekä millä tavoin sana on muodostettu. Sanalähtöisyyden ajattelussa korostuvat sekä etymologinen alkuperä että rakennetasolla tapahtuva derivointi tai yhdistäminen.

Käsitettä käytetään erityisesti morfologiassa, etymologiassa ja sanastotutkimuksessa. Siihen voidaan liittää erottelu native- ja lainasanaperäisyyteen sekä monimutkaisempien, derivatiivisten tai koostettujen sanojen arviointi. Taustalla on ajatus siitä, että sanojen muodostumisreitit vaikuttavat sekä sanan semanttiseen kontaktiin että sen käytökseen äänneasultaan ja taivutukseltaan.

Sanalähtöisyyden arviointiin käytetään sekä kielihistoriallisia lähteitä että nykykielessä tehtyä analyysiä. Etymologiset sanakirjat, korpustutkimus ja morfologiset analyysit auttavat määrittämään, onko sana peräisin kantasanasta, onko se lainasana, vai onko sen muoto vakiintunut itsenäisenä kokonaisuutena. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös semanttiseen läpinäkyvyyteen ja tuotannolliseen mahdollisuuteen: miten hyvin sana voidaan edelleen derivatisoida tai koostaa tässä kielessä.

Sanalähtöisyyden käsite auttaa ymmärtämään sanaston kehitystä, kielen systeemistä rakennetta sekä kielioppien ja sanakirjojen laatimista. Se liittyy läheisesti sananmuodostukseen, etymologiaan ja semanttiseen muutokseen, tarjoten työkalun analysoida, miten suomalainen leksikon rakentuminen on tapahtunut historiallisesti ja nykytilanteessa.