Sanajärjestykselle

Sanajärjestys tarkoittaa lauseenjäsenien syntaktista järjestystä, kuten missä järjestyksessä esiintyvät subjekti, predikaatti ja objekti. Suomen kielessä sanajärjestyksen säätely on kuitenkin suhteellisen joustavaa, koska taivutusmerkit kertoo roolit eikä niinkään sanamääritys pelkästään sanan järjestyksestä. Yleinen neutraali järjestys on usein subjekti–predikaatti–objekti (SVO), mutta lauseen etuosa voi olla teema tai muu painotettava osa, jolloin järjestys muuttuu.

Päälauseissa suomen kielen finite-verb on yleisesti toisen position kohdalla (V2), jolloin ensimmäinen paikka on usein teema tai muu korostettu elementti. Kielessä voidaan siten siirtää asioita ilmauksen ympärille ilman, että merkitys muuttuu merkittävästi, kiitos runsaiden taivutusten. Alisteisissa lauseissa sanajärjestys voi muuttua, ja painotukset sekä kontekstin mukaan tehdyt valinnat vaikuttavat siihen, miten lauseen informaatiokerrokset ja suhteet ilmenevät.

Sanajärjestykselle on erityisesti tarvetta puhuessa rakenteista, ohjeista ja tyylisäännöistä. Sanajärjestykselle käytetty ilmaus, sanajärjestykselle, ilmenee siis, kun viitataan sanajärjestykseen kohdistuviin vaatimuksiin, ohjeisiin tai tavoitteisiin; esimerkiksi sanajärjestykselle asetetut säännöt tai sanajärjestykselle voidaan antaa erilaisia painotuksia.

Esimerkkejä: Lauseen sanajärjestykselle voidaan antaa erilaisia painotuksia. Kielioppikirjassa kerrotaan sanajärjestykselle asetettavista vaatimuksista. Näin sanajärjestys pysyy keskeisenä aiheena kielen rytmin ja selkeyden kannalta.