Salausavaimet

Salausavaimet ovat kryptografisia avaimia, joita käytetään muuntamaan luettava teksti salatuksi ja takaisin salauksen purkamiseksi. Ne ovat tietoturvan perusta, sillä avainten suojaamattomuus tai vuotaminen voi johtaa luvattomaan pääsyyn tietoihin. Salausavaimet jaetaan yleisesti kahteen pääkategoriaan: symmetriset avaimet, joita käytetään sekä salaukseen että purkuun samalla avaimella, sekä epäsymmetriset avaimet, joissa on julkinen ja yksityinen avainpari.

Symmetriset avaimet, kuten AES tai ChaCha20, sopivat nopeaan ja tehokkaaseen salaukseen suurille datamäärille. Epäsymmetriset avaimet, kuten RSA, ECC ja ElGamal, tukevat avaintenvaihtoa, digitaalista allekirjoitusta ja luottamuksen rakentamista, ja niissä käytetään julkista avainta sekä yksityistä avainta. Käytännön sovelluksissa muodostetaan usein istuntoavaimia (session keys) salaukseen, kun taas pää- tai mestaarivaiheet helpottavat avainten hallintaa.

Avainhallinta kattaa avainten generaation, jakamisen, tallentamisen, käytön valvonnan ja kierrätyksen. Turvallinen tallennus voi tapahtua laitteistopohjaisissa turvallisuusmoduuleissa (HSM) tai pilvipalveluiden avainhallintajärjestelmissä (KMS). Avain on suojattava sekä levossa että käytössä; käyttöoikeudet, lokitus ja varmuuskopiot ovat olennaisia. Avainvuorot, poistot ja vanhentuminen ovat osa tietoturvaprosessin elinkaarta.

Salausavainten käyttö ulottuu sekä tiedon lepotilaan että tiedon siirtoon. Esimerkkejä ovat TLS-salauksen istuntoavaimet, levy- ja tiedostojärjestelmäsalaukset sekä sähköpostin ja tietokantojen salaus. Keskeisiä riskejä ovat avaimen menettäminen, vuotaminen tai luvaton käyttö; näiden vuoksi toteutetaan monitasoista pääsyvalvontaa, avainten kierrätystä sekä auditoitavia toimenpiteitä.