Salakuljetuksen

Salakuljetus tarkoittaa laittomasti tapahtuvaa tavaroiden tai henkilöiden siirtämistä valtioiden rajojen yli sekä säännösten kiertämistä. Tavaroiden osalta kyse voi olla tuotteista, joita tullit, verotus tai muut rajoitukset rajoittavat tai estävät, kuten alkoholia, tupakkatuotteita, huumeita tai aseita. Ihmisten osalta salakuljetus tarkoittaa rajanylityksen mahdollistamista ilman asianmukaisia lupia tai menettelyjä; toiminta voi tapahtua luvalla tarjottujen palvelujen muodossa, mutta se tapahtuu laittomasti. On tärkeää huomata, että salakuljetus ei aina liity hyväksikäyttöön, mutta siihen voivat liittyä riskit ja väärinkäytökset.

Ihmisten salakuljetus ja ihmiskauppa ovat toisistaan erillisiä käsitteitä. Salakuljetus keskittyy rajanylityksen mahdollistamiseen, usein silloin kun henkilö suostuu käyttämään palveluaan, mutta rajanylitys tapahtuu laittomasti. Ihmiskauppa puolestaan tarkoittaa hyväksikäyttöä, pakottamista tai kaupallista hallussapitoa toisen henkilön hyväksi, esimerkiksi työssä tai seksuaalisessa hyväksi, ja se on aina vakavasti rikos.

Lainsäädäntö ja valvonta vaihtelevat maittain, mutta salakuljetus on useimmissa oikeudenkäyttöalueissa rikos. Kansainvälisesti siihen liittyvää yhteistyötä edistävät muun muassa sopimukset ja protokollat, kuten YK:n Palermo-protokolla, sekä alueelliset ja valtioiden väliset rikollisuuden torjuntaohjelmat. Ennen kaikkea salakuljetus heikentää verotuloja, vaarantaa kansallisen turvallisuuden ja voi rahoittaa järjestäytynyttä rikollisuutta sekä aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä riskejä sekä tavaroille että ihmisille. Hallitukset vastustavat sitä vahvasti muun muassa parantamalla rajavalvontaa, tehostamalla tullitoimia ja lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä.