Saasteainete

Saasteaineet ovat ympäristöön vapautuneita aineita, jotka voivat heikentää ilman, veden tai maaperän laatua sekä vaikuttaa haitallisesti ihmisiin ja muuhun elolliseen luonnon monimuotoisuuteen. Ne voivat olla kemiallisia tai fysikaalisia yhdisteitä, ja niiden haitallisuus riippuu pitoisuudesta, altistumisesta sekä ympäristöolosuhteista.

Saasteaineita syntyy sekä ihmisen toiminnan että luonnollisten prosessien seurauksena. Ilmaan kohdistuvia yleisimpiä päästöaineita ovat hiukkaset (PM2,5 ja PM10), typenoksidit NOx, rikkidioksidi SO2 sekä otsoni O3 ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Vesistöihin ja maaperään kohdistuvia saasteita ovat raskasmetallit (kuten lyijy, elohopea, kadmium), ravinteet (typpi ja fosfori), öljy- ja kemikaalijäämät sekä pysyvät orgaaniset saasteet kuten PCB:t ja dioksiinit.

Vaikutukset voivat ilmetä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Ihmisille ne voivat aiheuttaa hengitys- ja sydän- sekä verenkiertoelinten sairauksia, ärsytystä sekä erityisesti herkempien ryhmien terveysriskien kasvua. Ekosysteemeissä saasteet voivat aiheuttaa happamoitumista, rehevöitymistä, myrkyllisten pitoisuuksien kertymistä ja bioakkumulaatiota sekä heikentää eliöstöä ja monimuotoisuutta.

Seuranta ja sääntely perustuvat sekä kansallisiin että kansainvälisiin standardeihin. Viranomaiset mittaavat pitoisuuksia, asettavat raja-arvoja ja ohjaavat päästövähennyksiä. Esimerkkejä ovat EU:n ilmanlaatu-direktiivit sekä maanomaiset lait ja ohjelmat. Päästöjen vähentämiseksi käytetään teknisiä ratkaisuja, kuten suodattimia ja savukaasujen puhdistusta, ajoneuvojen päästöstandardien noudattamista sekä energian tuotannon ja liikenteen rakenteellisia muutoksia.

Saasteaineiden hallinta vaatii monitahoista yhteistyötä sekä jatkuvaa seurantaa ja tutkimusta.