Saarnaileminen

Saarnaileminen tarkoittaa puhetta, jossa puhujan tehtävänä on esittää uskonnollisia tai moraalisia ohjeita ja kehotuksia kuulijoille. Sana liittyy saarnaan, uskonnolliseen opetukseen, ja sitä käytetään yleisesti kuvaamaan jumalanpalveluksissa pidettyä opettavaa puhetta. Suomessa käsite viittaa erityisesti evankelisluterilaisen kirkon liturgisiin käytäntöihin, joissa saarna pidetään papin tai pastorin toimesta.

Saarna on usein osa liturgiaa: se seuraa raamatunluentia ja tarkoituksena tulkita kirjoituksia sekä soveltaa niitä arkeen, sekä rohkaista ja kehottaa uskovia elämään uskonsa mukaan. Tyylejä on monia: ekspositiivinen eli raamatun kohdan selittäminen, teemallinen lähestymistapa sekä kehotuksellinen puhe. Pituus vaihtelee, mutta yleinen mitta on muutamasta minuutista noin kymmeneen–viisitoista minuuttiin.

Kristillisessä perinteessä voi esiintyä myös homiliaa, erityisesti katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä. Homilia on usein lyhyempi ja käytännönläheisempi tulkinta raamatun kohdista.

Saarnaileminen voi kuitenkin saada negatiivisia konnotaatioita, kun sitä käytetään moraalisoivasti tai päällepäsmäriä arvostelevaa puhetta. Tällöin kyse on saarnaamisesta, ohjeistavasta tai tuomitusta sävystä, joka ei kohtaa kuulijoiden kontekstia. Moraalinen sävy sekä konteksti vaikuttavat siihen, miten saarna koetaan yleisössä.