SQLkielessä

SQLkielessä tarkoitetaan Structured Query Language -kieltä, jolla relaatiotietokantojen tiedot haetaan, muokataan ja hallitaan. SQL:n juuret ulottuvat 1970-luvulle IBM:n kehittämään SEQUEL-kieleen. ANSI ja ISO ovat julkaisseet useita standardeja, joista ydinsisällöt ovat vakiintuneet, ja nykytoteutuksissa ohjataan sekä standardin että kunkin järjestelmän laajennuksia.

Käyttötarkoitukset ja luokat: DDL (esim. CREATE, ALTER, DROP), DML (INSERT, UPDATE, DELETE sekä SELECT), DCL (GRANT, REVOKE) sekä TCL (BEGIN, COMMIT, ROLLBACK). Kyselyt ovat pääosin deklaratiivisia ja toteutuksissa painottuvat setti- ja taulukkomuotoiset operaatiot. Tietokantakohtaiset toteutukset voivat tarjota ACID-tyyliset transaktiot.

Ominaisuudet ja tietomalli: SQL tukee avaimia kuten PRIMARY KEY ja FOREIGN KEY, NOT NULL-, UNIQUE- sekä CHECK-rajoitteita, näkymiä (VIEW), indeksointia sekä triggereitä. Monimutkaisissa kyselyissä käytetään liittymiä (JOIN), alikyselyjä, ryhmittelyjä ja ikkunaoperaatioita. Modernit ominaisuudet kuten JSON-tuki ovat yleisiä, mutta toteutus ja syntaksi vaihtelevat.

Dialektit ja siirrettävyys: Suurimmat RDBMS-järjestelmät kuten Oracle, PostgreSQL, MySQL/MariaDB, Microsoft SQL Server ja SQLite noudattavat perus-SQL:ää, mutta niillä on omia laajennuksiaan (esim. PL/SQL, PL/pgSQL, T-SQL). Tämä vaikuttaa sovellusten siirtämiseen eri järjestelmien välillä; käytännössä kehitys yhdistää standardin ja järjestelmäkohtaiset mahdollisuudet.