SOAParkkitehtuurit

SOAParkkitehtuurit ovat arkkitehtuurityyppi, jossa ohjelmiston toiminnallisuus tarjotaan uudelleenkäytettävinä palveluina, joita kutsutaan verkon yli. Palvelut määritellään palvelusopimuksilla, jotka kuvaavat toiminnot, syötteet, tulosteet ja laatuvaatimukset. Viestintä perustuu usein SOAP-pohjaisiin web-palveluihin sekä WSDL- ja WS-* -standardeihin, mikä mahdollistaa järjestelmien välisen yhteentoimivuuden.

Keskeisiä käsitteitä ovat palvelu, sen julkinen rajapinta eli sopimus, sekä viestinnän ja yhteentoimivuuden hallinta. Palvelut voivat sijaita sekä organisaation sisäisesti että ulkoisina kumppaneina, ja niiden välille rakennetaan rekisteröintiä, reititystä sekä turvallisuus- ja laadunvarmistusta. Viestintä on tyypillisesti XML-pohjaista SOAP-viestinvaihtoa; sekä synkroniset että asynkroniset kutsut ovat yleisiä. Arkkitehtuuri tukee sekä pienen että laajan koon palveluita.

Orkestrointi ja koreografia ovat kaksi tapaa yhdistää useita palveluita liiketoimintaprosessiin. Orkestrointi ohjaa koko prosessin yhteen pisteeseen, kun koreografia sallii palveluiden itsenäisen vuorovaikutuksen ilman keskusohjausta. Toteutuksissa käytetään usein BPMN- tai BPEL-tekniikoita sekä ESB-ratkaisuja palveluvelyyliin.

Soveltuvia käyttökohteita ovat yritysten sisäinen integraatio, kumppanien kanssa tapahtuva tiedonsiirto sekä pilvi- ja hybridiratkaisujen liittäminen olemassa oleviin järjestelmiin. SOA mahdollistaa uudelleenkäytettävien palvelujen muodostamisen liiketoimintaprosessien nopeampaan kehittämiseen ja järjestelmien yhteentoimivuuden parantamiseen.

Haasteita ovat suorituskykyongelmat, hallinnon monimutkaisuus, turvallisuus ja vaatimukset transaktiomallien hallinnasta jakautuneissa ympäristöissä. Lisäksi toteutukset voivat kärsiä versiopäivitysten hallinnasta sekä palveluiden koon suunnittelusta, mikä tekee kokonaisuudesta monimutkaisen ja kannustaa harkitsemaan kevyempiä ratkaisuja, kuten mikroarkkitehtuureja.