Säteilyturvallisuusvaatimukset

Säteilyturvallisuusvaatimukset ovat joukko säännöksiä ja ohjeita, joiden tarkoituksena on suojella ihmisiä ja ympäristöä ionisoivan ja ei-ionisoivan säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Nämä vaatimukset kattavat laajan kirjon tilanteita, joissa säteilyä käytetään tai sitä esiintyy, kuten lääketieteellisissä toimenpiteissä, teollisuudessa, tutkimuksessa ja luonnossa esiintyvissä säteilylähteissä.

Keskeistä säteilyturvallisuudessa on säteilyn perusperiaatteiden noudattaminen: aika, etäisyys ja suojaus. Ajan lyhentäminen säteilylähteen läheisyydessä vähentää saatu annos. Etäisyyden lisääminen lähteestä pienentää säteilyannosta merkittävästi, sillä säteilyn intensiteetti heikkenee etäisyyden kasvaessa. Asianmukaisen suojamateriaalin, kuten lyijyn tai betonin, käyttö voi tehokkaasti vaimentaa säteilyä.

Säteilyturvallisuusvaatimukset määrittelevät myös raja-arvot sallituille säteilyannoksille eri käyttäjäryhmille, kuten työntekijöille ja väestölle. Tavoitteena on pitää kaikki säteilyaltistukset niin matalina kuin käytännössä mahdollista (ALARA-periaate). Laitteiden ja toiminnan lupamenettelyt, valvonta ja turvallisuustarkastukset ovat myös olennainen osa säteilyturvallisuutta. Säteilyturvallisuudesta vastaa Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK), joka valvoo ja ohjaa alan toimintaa.