Sääntelyelimet

Sääntelyelimet ovat valtiollisia tai julkisoikeudellisia viranomaisia, joiden tehtävänä on luoda, valvoa ja panna täytäntöön sääntöjä ja normeja tietyillä toimialoilla—kuten rahoitus, energiantoiminta, terveys ja turvallisuus, telekommunikaatio sekä ympäristö. Niiden tavoitteena on edistää yleistä etua, markkinoiden toimivuutta, kilpailua, kuluttajansuojaa sekä turvallisuutta ja luotettavuutta yhteiskunnassa.

Sääntelyelimet voivat olla itsenäisiä viranomaisia tai hallinnon alaisten yksiköiden, kuten ministeriöiden, koordinoimia virastoja. Riippumattomuus on usein keskeinen periaate: päätökset tulisi tehdä lainsäädäntöön ja todennettavissa oleviin kriteereihin perustuen, eikä niille tulisi antaa poliittista paineistusta. Toiminta on yleensä julkista ja läpinäkyvää, ja elimeillä on velvollisuus perustella päätöksensä sekä julkaista toimintansa tulokset.

Keskeiset tehtävät jakautuvat useisiin osa-alueisiin: sääntöjen antaminen tai tulkinta, luvanvaraisuus ja lupamenettelyt sekä valvonta ja jatkuva seurantatoiminta; määräysten ja käytäntöjen noudattamisen tarkkailu sekä rikkomusten käsittely ja seuraamusten asettaminen. Lisäksi sääntelyelimet voivat tarjota ohjeita, suorittaa markkinavalvontaa ja ratkaista asiakas- tai kilpailuasioita. Riita-asioissa päätökset voivat olla valituskelpoisia ja niihin liittyy usein erilliset valitus- tai oikaisumekanismit.

Esimerkkejä sääntelyelinten toimialoittain ovat rahoitusmarkkinoiden valvonta, kilpailu- ja kuluttajavirastot, energian ja liikenteen sääntely sekä terveys-, lääke- ja ympäristövalvonta. EU:n tasolla toimii lisäksi yhteistyöelimiä kuten ESMA, EBA ja EIOPA, jotka koordinoivat jäsenmaiden käytäntöjä ja osaltaan yhtenäistä sääntelyä.