Sääntösäännös

Sääntösäännös, tai normatiivinen säädös, on oikeusnormi, joka asettaa toimintaan liittyviä velvollisuuksia, oikeuksia tai kieltoja. Se on osa lainsäädäntöä tai hallinnollista säädöstä ja sen tarkoituksena ohjata kansalaisten, yritysten ja viranomaisten toimintaa tietyssä tilanteessa.

Sääntösäännös on sitova ja sen rikkomisesta voi seurata seuraamuksia, kuten hallinnollisia kehotuksia, sakkoja tai muuta laillisesti määrättyä vastuun kantamista riippuen säännöksen luonteesta. Se perustuu lainsäädäntöön, asetuksiin tai säädöksiin, ja sen tulkintaan vaikuttavat muun muassa konteksti, laaja-alainen tarkoitus sekä mahdolliset poikkeukset.

Rakenne ja ilmaisutapa ovat usein yleiskielen mukaisia ja ne muodostuvat velvollisuutta, oikeutta tai kiellon ilmaisusta. Esimerkkejä ovat ilmaukset kuten "on tehtävä", "on kielletty" sekä "saa/ei saa". Sääntösäännös voidaan jäsentää pää- ja poikkeussääntöjen sekä ehtolauselmien avulla, esimerkiksi with "jos" tai "tämän mukaan" -konteissa.

Käyttöalueet: yleensä säännös esiintyy laeissa, asetuksissa ja kunnallisissa päätöksissä sekä muussa viranomaislaissa. Laadinnassa painotetaan selkeyttä, yksiselitteisyyttä ja tulkinnan ennakoitavuutta, jotta oikeusvarmuus säilyy.

Erotus muista regulatiivisista teksteistä: ohjeet ja suositukset tarjoavat opastusta eivätkä sitovia velvollisuuksia, kun taas sääntösäännös vaikuttaa oikeudellisesti ja sisältää velvoitteita tai rajoituksia. Esimerkkeinä: "Käyttäjän on noudatettava voimassa olevia turvallisuusmääräyksiä."