Rypäletyypit

Rypäletyypit tarkoittavat erilaisia rypäleiden lajikkeita, joita viljellään sekä ruokakäyttöön että viininvalmistukseen. Suomessa puhutaan yleisesti pöytärypäleistä ja viinirypäleistä. Suurin osa kaupallisista lajikkeista kuuluu Vitis vinifera -lajiin, mutta käytetään myös hybridejä ja muita lajeja vastustuskyvyn tai sopeutumisen vuoksi. Lajike määrittelee marjan makeuden, hapokkuuden, aromit ja kypsytyksen ajankohdan.

Pöytärypäleet on tarkoitettu syötäväksi tuoreena tai kuivattuna. Ne ovat usein suuria, siemenettömiä tai vähäsiemenisiä, ja niillä on miellyttävä maku sekä mehukas purutuntuma. Pöytärypäleiden valikoima vaihtelee ilmaston, markkinoiden ja säilyvyyden mukaan, ja niitä käytetään sekä tuoreena että kuivattuna (rusinat).

Viinirypäleet käytetään viinin valmistukseen. Ne jaotellaan pääasiassa värin mukaan valkoviinirypäleisiin ja punaviinirypäleisiin; osa rypäleistä soveltuu rosee-viineihin. Ominaisuuksiin vaikuttavat aromit, sokeripitoisuus, hapokkuus ja kuoren kypsyys, jotka yhdessä määräävät lopullisen viinin tyypin ja laadun. Yleensä sama lajike antaa erilaisia viinejä riippuen kasvualueesta sekä käymis- ja kypsytysmenetelmistä.

Viljelyn onnistuminen riippuu ilmastosta, maaperästä ja kasvatusmenetelmistä. Eri rypälelajikkeet menestyvät eri alueilla, ja valinta vaikuttaa satoa, laatua sekä tuotantotapoja; viinialalla korostuvat erityisesti hapokkuus ja aromien puhtaus sekä tuottavuus. Hybridejä kehitetään usein kestävyyskysymyksiin vastaamiseksi ja viljelyn helpottamiseksi.