Ruostetauti

Ruostetauti on yleistermi kasvitautien ryhmälle, joita aiheuttavat rustisienen (Pucciniales) jäsenet. Rusti tarttuu sekä viljelykasveihin että koristekasveihin, ja oireet näkyvät usein lehtien alapuolella oranssinpunertavina tai kellertävinä ruostepintaisina laikkuina. Vaikeissa tapauksissa lehdet voivat vaurioitua, mikä heikentää kasvin kasvua ja satoa.

Rustoihin liittyy usein monivaiheinen elinkaaren kierto. Joillakin lajeilla on useita isäntäkasveja ja eri itiömuotoja, kuten urediniospooreja ja teliospooreja. Osa rustilajeista on heteroecious ja vaatii kaksi isäntäkasvia elinkaarensa suorittamiseen, kun taas toiset ovat yksisijaisia.

Yleisimmät isäntäkasvit ovat viljelykasvit, kuten vehnä, ohra, ruis ja kaura, sekä useat koriste- ja villikasvit. Ruoste voi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä sekä määrällisesti että laadullisesti, erityisesti kosteina kesinä. Ilmasto ja kasvukauden olosuhteet vaikuttavat suuresti tartuntariskin määrään.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan. Käytetään vastustuskykyisiä lajikkeita, toteutetaan viljelykierto, minimoidaan isäntäkasvien määrä ja suoritetaan oikea-aikaiset fungisiditorjunnat. Varhainen havaitseminen ja säänmukainen seuranta parantavat torjunnan tuloksia.

Ruostetautien valvonta ja tutkimus seuraavat taudin kehitystä sekä uusien vastustuskykyisten lajikkeiden kehittämistä. Kansainväliset ja kansalliset tilastointi- ja varoitusjärjestelmät auttavat viljelijöitä varautumaan epidemioihin.