kellertävinä

Kellertävinä on suomen kielen adjektiivin kellertävä muoto, joka syntyy adjektiivin superlatiivin kellertävin sekä monikon essiivin yhdistelmästä. Se tarkoittaa tilaa, jossa useampi kohde on eniten kellertävässä värissä tai kellertävässä sävyssä. Käytettävyydeltään se liittyy kuvailevaan kieleen ja sitä voidaan tavata etenkin kirjallisessa ilmaisussa sekä luonnon- ja taidekeskusteluissa.

Morphologisesti Kellertävinä muodostuu kellertävästä (yellowish) perusmuodosta sekä superlatiivin osasta ja monikon essiivistä lopusta. Yhdistelmä Kellertä-vin-ä antaa merkityksen “eniten kellertävissä”, ja -ä/-nä pääte merkitsee pluralis-essiivin tilaa (“-nä” on essiivin pääte). Näin ollen kellertävinä viittaa useisiin kohteisiin, jotka ovat tilassa, jossa väri on suurimmillaan tai erityisen kellertävä.

Käyttöesimerkkejä on useita: Puut olivat kellertävinä syksyllä. Tämä kuvaa sitä, että puut olivat eniten kellertävän värisiä kyseisessä ajankohdassa. Toisessa esimerkissä: Keskilähikuvissa lehdet näyttivät kellertävinä auringonlaskun valossa. Tällainen muoto on tyypillinen kuvailevassa kirjoittamisessa ja voi esiintyä arkipäiväisessäkin kielenkäytössä, mutta niitä käytetään yleisemmin kirjallisessa tai taiteellisessa kontekstissa, jossa halutaan korostaa värien voimakasta eroa tai dramaattisuutta.