RoHSdirektiivillä

RoHS-direktiivi (Restriction of Hazardous Substances in Electrical and Electronic Equipment) on Euroopan unionin lainsäädäntö, jonka tavoitteena on rajoittaa haitallisten aineiden käytön sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (EEE). Alkuperäinen direktiivi annettiin vuonna 2002 (2002/95/EC) ja se on sittemmin uudistettu RoHS 2 -direktiiviksi (2011/65/EU) sekä täydentänyt RoHS 3:n (2015/863). Direktiivi koskee suurinta osaa uusista EEE-laitteista, joita saatetaan EU:n markkinoille; se ei ulotu suoraan jo käytössä olevaan laitteeseen, vaan kohdistuu uuden laitteen valmistukseen ja myyntiin.

Rajoitetut aineet: Alkuperäisessä luettelossa ovat lyijy Pb, elohopea Hg, kadmium Cd, kromi Cr(VI), polybromibifenyyli PBB ja polybromididifenyleetteri PBDE. RoHS 3:n myötä lisättiin neljä di- ja monoftalaatteja: DEHP, BBP, DBP ja DIBP. Poikkeuksia voidaan hakea tiettyihin käyttötarkoituksiin, ja ne löytyvät direktiivin liitteistä. Vastuunjaossa valmistajat ovat ensisijaisia: heidän on varmistettava valmistamisen ja testaamisen avulla vaatimustenmukaisuus sekä laadittava tekninen dokumentaatio ja Declaration of Conformity, ja tuotteen on saatava CE-merkintä. Maahantuojilla ja jakelijoilla on vastaavat velvollisuudet markkinoille saattamisen osalta.

Tavoitteet ja yhteydet: RoHSin tarkoituksena on vähentää ympäristö- ja terveysriskejä sekä helpottaa kierrätystä ja vastuullista jätteenkäsittelyä. Se toimii yhdessä WEEE-direktiivin kanssa ja perustuu harmonisoituihin standardeihin sekä kansalliseen valvontaan; rikkomuksista voidaan määrätä seuraamuksia viranomaisten toimesta.