Riskikäytöstä

Riskikäytöstä tarkoittaa tilaa, jossa jonkin aineen käyttö lisää terveys- tai turvallisuus- sekä sosiaalisten haittojen riskiä, mutta käyttö ei välttämättä täytä riippuvuuden diagnostisia kriteerejä. Käsite kohdistuu erityisesti alkoholin käyttöön, mutta sitä käytetään myös lääkkeiden, huumeiden tai muiden päihteiden yhteydessä sekä joissakin yhteiskunnallisissa konteksteissa yleisen riskikäyttäytymisen ilmiönä.

Riskikäytön tunnistaminen perustuu seulontaan ja potilaan tai väestön itseilmoituksiin. Yleisiä näkökulmia ovat käyttötiheys ja määrä sekä aiemmin koetut haitat. Alueellisissa suosituksissa riskikäyttöä tulkitaan yhdessä terveysriskien ja käytön haittojen kanssa, jotta voidaan tarjota varhainen tuki.

Seurauksina riskikäytöllä voi olla sekä akuutteja että pitkäaikaisia vaikutuksia: tapaturmat ja vammoja, unihäiriöt, verenpaineen muutokset, maksavaivat sekä mielialan ongelmat. Sosiaaliset vaikutukset voivat ilmetä ihmissuhteissa, työ- tai opiskelusuorituskyvyssä sekä taloudellisessa tilanteessa.

Ennaltaehkäisy ja hoito painottuvat varhaisessa tunnistamisessa, neuvonnassa ja lyhyissä tukitoimissa. Moniammatillinen palveluverkosto voi tarjota yksilöllisiä interventioita, jotka tukevat haittojen vähentämistä sekä turvallista käyttöä. Riskikäytön hallinta nähdään osa kansanterveysstrategiaa, jolla pyritään vähentämään sekä yksilöihin että yhteisöihin kohdistuvia haittoja.