Riskikäyttäytymistä

Riskikäyttäytyminen viittaa vapaaehtoiseen toimintaan, joka lisää riskin haitallisille tuloksille, kuten fyysiselle vammautumiselle, terveysongelmille tai taloudellisille tai sosiaalisille tappioille. Käyttäytyminen voi liittyä sekä mielihyvän että sosiaalisen hyväksynnän hakemiseen, mutta konteksti määrittelee riskin toteutumisen mahdollisuuden.

Tyypillisiä riskikäyttäytymisen alueita ovat terveysriskit (tupakointi, alkoholin liiallinen käyttö, turvattomat seksit), rattijuopumus, huumeiden käyttö, vaaralliset urheilulajit, peliriippuvuus sekä epävarmat taloudelliset riskit. Riskikäyttäytyminen voi ilmetä sekä yksilöllisinä valintoina että ryhmäpaineen vaikutuksesta.

Teoreettisesti riskikäyttäytymiseen vaikuttavat sekä persoonallisuuspiirteet (riskinottokyky, impulsiivisuus, riskin havaitseminen) että kognitiivinen kehitys. Biologisesti palkkiojärjestelmät ja aivokuoren suunnittelukyky sekä ennakointi ovat tärkeitä. Ympäristötekijöillä, kuten vertaisilla, perheellä, kulttuurilla ja sosioekonomisella asemalla, on myös suuri rooli.

Nuoret ja nuoret aikuiset osoittavat usein korkeampaa riskinottoa, osittain kehittyvän prefrontalisen aivokuoren ja palkkiojärjestelmien vuorovaikutuksesta sekä sosiaalisesta paineesta. Ikääntyessä riskinotto yleensä vähenee, mutta joillakin alueilla sitä esiintyy yhä.

Tutkimuksessa riskikäyttäytymistä mitataan sekä kyselyillä että käyttäytymistehtävillä (esim. Balloon Analogue Risk Task, BART). Eri kulttuureissa ja väestöryhmissä esiintyy eroja riskinotossa.

Riskikäyttäytymisen seuraukset voivat olla haitallisia, kuten tapaturmat, riippuvuudet, seksuaaliterveysriskit tai taloudelliset vaikeudet. Toisaalta riskinotto voi joissain tilanteissa edistää oppimista tai resilienssiä, kun riskit ovat hallittuja ja turvallisissa olosuhteissa.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat tiedon lisäämiseen, terveyden edistämiseen, koulutukseen sekä ympäristö- ja yhteiskunnallisiin toimiin. Yhteisölliset ohjelmat sekä vanhemmuuden tuki voivat ennaltaehkäistä haittoja.