Riskialttiuden

Riskialttiuden käsite kuvaa yksilön tai ryhmän alttiutta negatiivisille seuraamuksille, kun kohdataan riskitekijöitä tai haitallisia olosuhteita. Se viittaa siihen, kuinka herkästi henkilöt tai populaatiot voivat kärsiä sairauksista, loukkaantumisista, taloudellisista menetyksistä tai muista haitallisista vaikutuksista. Riskialttiutta tarkastellaan sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisessa mittakaavassa.

Käsite esiintyy useilla ala-alueilla, kuten terveyden edistämisessä, turvallisuudessa ja ympäristötutkimuksessa. Terveydessä riskialttius voi johtua perinnöllisistä tekijöistä, elintavoista, aiemmista sairauksista tai sosioekonomisesta asemasta. Työturvallisuudessa riskialttius kuvastaa työntekijän altistumista vaaratekijöille, kuten kemikaaleille, mekaanisille riskeille tai stressille. Ympäristössä se voi liittyä asuinoloihin, ilmanlaatuun tai onnettomuuksien todennäköisyyteen. Riskialttiutta arvioidaan usein riskinarvioinnin ja suojelutoimien suunnittelun kautta.

Arvioinnissa keskeistä on sekä riskitekijöiden tunnistaminen että suojatekijöiden huomioon ottaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa tiedon keräämistä, tilastollisia malleja sekä kohdennettuja toimenpiteitä, kuten terveyden edistämistä, koulutusta tai turvallisuustoimia. Riskialttiuden vähentäminen painottuu ennaltaehkäiseviin toimiin ja yhteiskunnan tukemaan yhdenvertaiseen mahdollisuuteen välttää haittoja. Nykykeskustelussa korostuu myös sen muokkautuvuus, sillä riskialttius voi vaihdella ajassa, paikassa ja yksilön elämänvaiheiden mukaan.