Rikostutkinnassa

Rikostutkinnassa viitataan rikosasioiden esitutkinta- ja tutkintavaiheeseen Suomen oikeusjärjestelmässä. Rikostutkinta on viranomaisten suorittama prosessi, jonka tavoitteena on selvittää tapahtunut rikos, kerätä sitä koskevat todisteet ja määrittää, onko teosta syytä epäillä sekä onko epäillyllä perusteita nostaa syyte. Tutkinta käynnistyy yleensä rikosilmoituksen vastaanottamisesta tai poliisin havaitsemasta epäilystä, ja sitä johtaa pääasiassa poliisi syyttäjän valvonnassa. Tutkinnan aikana selvitetään tapahtumankulku, tunnistetaan mahdolliset todistajat ja epäillyt sekä varmistetaan rikoksen uhrien ja todistajien oikeudet.

Esitutkinnan keskeinen tehtävä on todentaa asian olennaiset seikat: mitä tapahtui, kuka siihen osallistui ja millaisia todisteita on saatavilla. Tutkintaan voivat sisältyä kuulustelut, todistajien kuulemiset, rikospaikan tutkiminen, esineiden haltuunotto ja tutkimukset laboratorioissa sekä digitaaliset aineistot, kuten tietojärjestelmien lokit. Tutkintaan voidaan käyttää also erikoisjoukkoja tai asiantuntijoita, esimerkiksi forensiikkaan tai rikosteknisiin tutkimuksiin.

Esitutkinnan aikana syyttäjä päättää, jatkuuko tutkinta ja onko todisteita riittävästi syytteeseen nostamiseen. Tutkinnan lopettamisesta tai syytteeseen nostamisesta laaditaan päätös, ja jos näyttö on riittämätön, tutkinta voidaan lopettaa. Rikostutkinnassa noudatetaan oikeudenmukaisuuden-, yksityisyyden ja tietoturvan periaatteita: epäillyllä on oikeus oikeudelliseen neuvontaan, tiedonsaantiin tutkinnasta sekä asianmukaisen oikeudellisen suojan saatavuutta kuulusteluissa.

Rikostutkinnan lopputulos siirtyy oikeudenkäyntiin, jossa asia ratkaistaan rikosprosessin mukaisesti. Kansainvälinen yhteistyö ja tietojenvaihto voivat tulla kyseeseen kansainvälisissä tai rajoja ylittävissä tapauksissa.