Rikkoutumisväli

Rikkoutumisväli on suomenkielinen termi, joka kuvaa kahden rikkoutumisen eli murtuman välissä olevaa väliä. Sillä viitataan usein aikaväliin tai tilavuuteen/etäisyyteen riippuen kontekstista. Käytännössä rikkoutumisväli voi olla esimerkiksi ajallinen: kahden tapahtuman välisen ajan pituus, tai tilallinen: etäisyys halkeaman etenemisen tai halkeamaverkoston välillä.

Materiaalitutkimuksessa rikkoutumisväliä tarkastellaan usein murtumien alun ja niiden kehittymisen välisenä aikajana tai etäisyytenä: kuinka pitkälle halkeama etenee ennen seuraavaa rikkoutumista. Toistuvassa kuormituksessa rikkoutumisväli voi pienentyä, kun materiaali heikkenee.

Geotekniikassa väli voi tarkoittaa halkeamien tai murtumien välistä tilaa rock massassa; kappaleiden pituudet ja etäisyydet vaikuttavat stabiliteettiin ja geoteknisiin riskeihin, kuten sortuma- tai vesieristysriskeihin.

Mittausmenetelmät vaihtelevat: akustinen emissio, kuvantamismenetelmät, mikroskooppitutkimukset sekä kokeelliset murtumistestit auttavat määrittämään rikkoutumisvälin koon ja vaihtelut.

Termi tulee sanoista rikkoutuminen ja väli. Käyttö vaihtelee aloittain; samaa ilmiötä voidaan ilmaista myös sanoilla murtuman väli tai halkeamaväli. Rikkoutumisväli on osa kuvausta murtumien ja halkeamien kehityksestä sekä materiaalien ja kiviainesmassojen turvallisuus- ja suorituskykyarvioissa.