Ribosomaaliset

Ribosomaaliset viittaavat ribosomeihin ja niihin liittyviin rakenteisiin sekä niissä tapahtuvaan proteiinisynteesiin. Ribosomit ovat solujen proteiinien valmistusta varten toimivia koneita, jotka sijaitsevat sekä sytoplasmassa että joissakin soluelimissä kuten mitokondrioissa ja kloroplasteissa. Niiden rakennusaineina ovat ribosomaalinen RNA (rRNA) sekä proteiinit, ja ne muodostavat suuret ja pienet alayksiköt; koko ja kokoonpano vaihtelevat eliöryhmittäin. Eukaryooteissa ribosomien biogeneesi tapahtuu pääosin tumassa, kun taas organelleissa kuten mitokondrioissa ja kloroplasteissa tapahtuu ribosomien koonti näiden rakenteiden sisällä. Eri eliöryhmien ribosomit eroavat koossa ja koostumuksessa. Bakteerien ja arkeonien ribosomi on noin 70S, koostuen 50S suuresta alayksiköstä ja 30S pienestä alayksiköstä. Eukaryoottien ribosomi on noin 80S, koostuen 60S suuresta alayksiköstä ja 40S pienestä alayksiköstä. Lisäksi mitokondrioiden ja kloroplastien ribosomit muistuttavat bakteeriribosomeja. Bakteerien rRNA-tyyppejä ovat yleisimmin 23S, 5S ja 5.8S, kun taas eukaryooteilla tyyppeinä ovat 28S, 18S, 5.8S ja 5S.

Ribosomit toimivat proteiinisynteesin koneistona. Ne lukevat mRNA:n koodin ja liittävät aminohapot toisiinsa tRNA:n avulla. Kasvava polypeptidi syntetisoituu suuraluksen rRNA:n katalysoiman peptidyl transferase -aktiivisuuden alueella. Translitaation vaiheet ovat aloitus, pidennys ja lopetus, ja niitä säätelevät lukuisat tekijät sekä energia (GTP).

Ribosomibiogeneesi ja ribosomaaliset toiminnot ovat tärkeitä kliinisiä ja biologisia tutkimusaiheita. Useat antibiootit vaikuttavat bakteerien ribosomeihin, estäen proteiinisynteesin. Lisäksi joillakin sairauksilla, kuten Diamond-Blackfan anemialla ja Shwachman-Diamond syndroomalla, on yhteys ribosomien tuotantoon tai kokoonpanoon. Tutkimus ribosomaalisista prosesseista on keskeinen sekä perusbiologiassa että lääketieteen kehityksessä.