Revoluutioita

Revoluutioita tarkoitetaan yhteiskunnan perustavanlaatuisten toimintatapojen ja vallan järjestelmän radikaalia muuttumista. Ne voivat vaikuttaa hallintoon, lainsäädäntöön, talouteen sekä sosiaalisiin suhteisiin ja usein johtavat uudenlaisia valta- ja institutionaalisia rakenteita. Revoluutioiden motiivit vaihtelevat: poliittinen sorto, taloudellinen epäoikeudenmukaisuus, suurten yhteiskunnallisten ryhmien tyytymättömyys sekä kriisit, kuten sotilaalliset tai taloudelliset rapautumiset.

Tyypiltään revoluutioita voidaan jäsentää useisiin kategorioihin. Poliittiset vallankumoukset pyrkivät muuttamaan hallitusjärjestystä ja valtapolitiikkaa; sosiaaliset ja taloudelliset vallankumoukset tähtäävät omistussuhteiden, tuotantojärjestelmien tai luokkasuhteiden muuttamiseen; teknologiset ja taloudelliset vallankumoukset muokkaavat tuotantotapoja ja infrastruktuuria, usein laajentaen yhteiskunnan kykyä toimia uudella tavalla. Vallankumoukset voivat olla nopeita ja alkueläin voimia, mutta ne voivat myös kasvaa vähittäisesti resistance ja myöhäisvaiheiden kautta.

Prosessi sisältää usein protesteja, lakkoja, kansannousuja, vallankaappauksia tai sotilaallista väkivaltaa. Ulkoinen paine, sodankäynnin ja taloudelliset kriisit sekä johtavien liikkeiden organisatorinen kyvykkyys vaikuttavat lopputulokseen. Vallankumoukset voivat johtaa uuden perustuslain, hallinnon, oikeudellisen järjestyksen tai omistussuhteiden muutoksiin; toisinaan ne myös sytyttävät pitkittyneen konfliktin.

Esimerkkejä tunnetuista revoluutoista ovat Ranskan vallankumous (1789), Venäjän vallankumoukset (1917), sekä Yhdysvaltain itsenäisyysliike (1775–1783). Teollinen vallankumous sekä suuret yhteiskunnalliset muutosjaksoittavat ovat vaikuttaneet paljon modernien yhteiskuntien rakenteisiin.