Resurssivaikutus

Resurssivaikutus tarkoittaa luonnonvarojen käytön seurauksia ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle. Käsite kuvaa sekä suoria vaikutuksia, kuten energiankulutusta, päästöjä, vedenkäyttöä ja maankäyttömuutoksia, että epäsuorasti syntyviä vaikutuksia toimitusketjujen kautta sekä riippuvuuksia raaka-aineiden saatavuudesta. Resurssivaikutus on keskeinen osa kestävyysanalyysiä ja sitä arvioidaan monin tavoin, esimerkiksi elinkaaren ympäristövaikutusten (LCA) kautta, sekä mittaamalla ekologista jalanjälkeä, vesijalanjälkeä tai materiaalivirtoja.

Käyttötarkoitukset: politiikassa ja yritysten raportoinnissa resurssivaikutusta käytetään päätöksenteon tukena. Tavoitteena on vähentää negatiivisia vaikutuksia ja lisätä resurssien käytön tehokkuutta, kiertotalouden toteuttamista sekä vastuullista hankintaa. Toimia voivat olla energiatehokkuuden parantaminen, materiaalien uudelleenkäyttö, kierrätys, tuotteen suunnittelun optimointi sekä hankintastrategiat.

Haasteet ja rajoitteet: datan laatua ja rajauksia on usein vaikea määrittää, vaikuttavat rebound- ja kysyntävaikutukset, sekä globaali toimitusketju voi peittää paikalliset erot. Resurssivaikutus on sekä paikallinen että globaali ilmiö, ja sitä tulisi analysoida monitasoisesti.