Resistanssilämpötilailmaisimet

Resistanssilämpötilailmaisimet, lyhennettynä RTD (Resistance Temperature Detector), ovat lämpötilaa mittaavia antureita, jotka hyödyntävät metallien sähköisen resistanssin muuttumista lämpötilan funktiona. Yleisin RTD-materiaali on platina, joka tunnetaan tasaisesta ja ennustettavasta resistanssin ja lämpötilan välisestä suhteestaan laajalla lämpötila-alueella. Myös kuparia ja nikkeliä käytetään tietyissä sovelluksissa. RTD-anturin perusrakenne koostuu vastuslangasta tai -kalvosta, joka on kierretty tai kiinnitetty eristemateriaaliin, usein keraamiseen tai lasimassaan, ja suojattu ulkoiselta ympäristöltä kotelolla.

Kun lämpötila muuttuu, RTD-elementin resistanssi muuttuu vastaavasti. Tämä resistanssin muutos mitataan ja muunnetaan lämpötila-arvoksi käyttämällä oikosulkuisia mittausmenetelmiä, kuten Wheatstone-siltaa tai virtalähdemittausta. Mitä korkeampi lämpötila, sitä suurempi on yleensä platina-RTD:n resistanssi. Tarkkuus ja vakaus ovat RTD-anturien merkittäviä etuja, mikä tekee niistä sopivia moniin teollisiin ja tieteellisiin sovelluksiin, kuten elintarviketeollisuuteen, lääketieteellisiin laitteisiin ja kemiallisiin prosesseihin. Niiden vasteaika on tyypillisesti hitaampi kuin termoparien, mutta niiden mittaustarkkuus ja pitkäaikainen vakaus ovat usein parempia. Yleisimpiä RTD-standardeja ovat Pt100 ja Pt1000, jotka kertovat anturin resistanssin 0 celsiusasteessa ohmeina.