Residuaalijännitteitä

Residuaalijännitteitä viittaa magneettisiin jännitteisiin, jotka jäävät materiaaliin tai esineeseen sen jälkeen, kun ulkoinen magneettikenttä on poistettu. Tämä ilmiö esiintyy erityisesti ferromagneettisissa aineissa, kuten raudassa, nikkelin ja koboltin seoksissa, sekä joissakin ferriittimateriaaleissa. Residuaalijännitteet syntyvät, kun materiaali on altistunut voimakkaalle magneettikentälle, kuten magneettisen käämin tai pysyvän magneetin vaikutukselle, ja sen magneettiset domaiinit asettuvat pysyvään asentoonsa.

Residuaalijännitteitä mitataan gauss-yksiköissä tai tesloissa ja niiden suuruus riippuu materiaalin ominaisuuksista, kuten sen koosta, koostumuksesta ja käsittelystä. Esimerkiksi teräs voi säilyttää huomattavia residuaalijännitettä, kun taas joissakin muoveissa tai ei-magneettisissa aineissa niitä ei juuri esiinny. Ilmiö on tärkeää esimerkiksi magneettisten tallennuslaitteiden, kuten levy- ja nauhatallennusten, toiminnassa, sillä se mahdollistaa tietojen säilymisen magneettisten signaalien muodossa.

Residuaalijännitteitä voi myös aiheuttaa haittaa, esimerkiksi sähkömagneettisessa häiriöissä tai mittauslaitteiden virheellisissä lukemissa. Tämän vuoksi joissakin sovelluksissa materiaaleja käsitellään erityisillä menetelmillä, kuten lämmityksellä tai mekaanisella käsittelyllä, jotta residuaalijännitteet vähenevät tai poistuvat kokonaan. Ilmiön ymmärtäminen on myös tärkeää korroosion ja materiaalien väsymisen tutkimuksessa, sillä residuaalijännitteet voivat vaikuttaa niiden mekaanisiin ominaisuuksiin.