Reseptoreilta

Reseptoreilta on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan signaalin originaalia lähdettä soluissa: viestit saadaan reseptoreilta, jotka havaitsevat ulkoisia tai sisäisiä signaaleja ja muuttavat ne sisäisiksi signaalierityksiksi. Tämä alkuvaihe on keskeinen osa solunsisäistä viestintää ja toimintakyvyn säätelyä.

Reseptorit voivat sijaita solukalvon pinnalla tai sen sisällä. Pintareseptorit jaetaan muun muassa G-proteiinikytkentäisiin reseptoreihin (GPCR), reseptorikineesiin (RTK), ligandirajoitteisiin ionikanaviin sekä entsyymireseptoreihin. Sisäiset reseptorit puolestaan sitovat lipofiilisiä ligandien, kuten steroidihormonien, ja vaikuttavat usein geenien ilmentymiseen solun sisällä.

Signaalit etenevät reseptoriksi aktivoituneesta muuntamalla tapahtuvan transduktiovian kautta. Esimerkkejä nopeista ja pitkittyneistä reaktioista ovat toinen viestimateriaali (kuten cAMP, Ca2+, IP3, DAG), kinaasit (esim. MAPK-polut) sekä transkriptiotekijät (kuten CREB, NF-kB). Näin reseptoreilta lähtenyttä signaalia voidaan säädellä nopeasti tai hidastetusti, ja se voi johtaa muokkauksiin solujen function, kuten aineenvaihdunnassa, solujen kasvussa, erikoistumisessa tai ohjelmoidussa solukuolemassa.

Sääntelyyn kuuluu reseptorien desensitointi, internalisaatio, ilmentymän muutokset ja palautejärjestelmät, jotka vaikuttavat vasteen kestoa ja voimakkuutta. Reseptoreilta lähtevän signaalin tuntemus on keskeistä farmakologiassa ja biotieteissä, sillä monet lääkkeet toimivat reseptorisidonnaisesti agonisteina, antagonisteina tai allosterisina modulaattoreina.