Renessanssiin

Renessanssiin on suomen kielen illatiivin muoto sanasta renessanssi. Illatiivi ilmaisee suuntaa kohti tai siirtymää johonkin, joten renessanssiin käytetään esimerkiksi puhuttaessa siirtymisestä renessanssin ajanjaksoon tai tutkimuksesta, joka kohdistuu renessanssiin. Kyseessä on kieliopillinen muoto, ei itsenäinen käsite, vaikka sitä käytetään viittaamaan samaan historialliseen ilmiöön.

Renessanssi viittaa laajaan eurooppalaiseen jaksoon noin 14.–17. vuosisadan välillä, jolloin antiikin kulttuuri, tiede ja taide uudelleen kiinnostivat ja kehittyivät. Suomen kontekstissa puhutaan usein Suomen renessanssista (tai Suomen renessanssista), joka liittyi 1500-luvulta 1600-luvulle ja Suomen asemaan Ruotsin valtakunnassa. Tämä ajanjakso vaikutti kieleen, kirjallisuuteen, koulutukseen ja hallintoon; keskeisiä piirteitä olivat käännöstyöt, uskonnollinen reformi sekä kulttuurinen herääminen, jonka osana suomalainen identiteetti ja kielenkehitys saivat jalansijaa. Merkittäviä hahmoja olivat muun muassa Mikael Agricola, joka vaikutti suomen kielen ja kirjallisuuden kehitykseen translaterullisen työn kautta.

Käytännössä renessanssiin viittaamista käytetään sekä historiallisessa selonteossa että kieliopillisissa yhteyksissä. Esimerkiksi lauseessa Tutkimus keskittyy renessanssiin viitataan tutkimuksen kohteena olevaan ajanjaksoon. Suomen kielessä renessanssiin-sana on yleisesti ymmärretty sekä ajanjaksona että koulutuksellista ja kulttuurillista kehitystä kuvaavana käsitteenä.

Lisäksi voit tutustua käsitteisiin Suomen renessanssi, renessanssi ja illatiivi.