Relaatiokantajärjestelmiä

Relaatiokantajärjestelmiä, suomeksi relaatiotietokantoja, ovat tietokantojen hallintajärjestelmiä, jotka perustuvat relaatiomalliin. Relaatiomalli, jonka Edgar F. Codd esitteli vuonna 1970, kuvaa tiedon rakenteen ja suhteet taulukkomuodossa. Kukin taulukko, jota kutsutaan myös relaatioksi, koostuu riveistä (tuplet) ja sarakkeista (attribuutit). Rivit edustavat yksittäisiä tietueita ja sarakkeet tietueen ominaisuuksia.

Relaatiokantajärjestelmät mahdollistavat tiedon tallentamisen, muokkaamisen ja hakemisen strukturoidulla tavalla. Tiedon eheys ja yhdenmukaisuus varmistetaan erilaisten rajoitteiden, kuten ensisijaisten ja vieraiden avainten avulla. Ensisijainen avain on yksittäinen tai yhdistelmä sarakkeita, joka yksilöi jokaisen rivin taulukossa. Vieraan avaimen avulla puolestaan määritellään suhteita eri taulukoiden välillä.

Kyselykieli, kuten SQL (Structured Query Language), on keskeinen osa relaatiokantajärjestelmiä. SQL:n avulla käyttäjät voivat luoda, lukea, päivittää ja poistaa tietoja tietokannasta. Sen selkeä ja standardoitu syntaksi tekee monimutkaistenkin tietohakujen toteuttamisesta suhteellisen helppoa.

Relaatiokantajärjestelmiä käytetään laajasti monenlaisissa sovelluksissa, kuten verkkosivustoissa, yritysjärjestelmissä, pankkitoiminnoissa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Niiden kyky käsitellä suuria tietomääriä tehokkaasti ja varmistaa tiedon luotettavuus tekevät niistä yhden tietokantateknologian peruspilareista. Tunnettuja relaatiokantajärjestelmiä ovat esimerkiksi PostgreSQL, MySQL, Oracle Database ja Microsoft SQL Server.