Reinvestointiriski

Reinvestointiriski on rahoitus- ja sijoitusriski, joka syntyy, kun sijoituksesta saatavien kassavirtojen, kuten kuponkikausien tai pääoman takaisinmaksun, uudelleensijoittaminen tapahtuu epäedullisempaan korkotasoon kuin alkuperäinen tuotto. Tämä riski esiintyy erityisesti kiinteäkorkoisissa arvopapereissa, joissa on säännöllisiä kassavirtoja, sekä silloin kun korkotaso muuttuu nopeasti.

Reinvestointiriski on erityisen merkittävä pitkäaikaisten velkakirjojen ja korkeamman kupongin instrumenttien yhteydessä. Kun yleinen korkotaso laskee, tulevien kassavirtojen uudelleensijoitus voidaan joutua suorittamaan alhaisempiin korkoihin, mikä pienentää sijoituksen kokonaisensituottoa. Toisaalta joidenkin instrumenttien, kuten matalilla tai negatiivisilla koroilla, on myös mahdollista, että reinvesteroinnin tarve on vähäisempi. Nousevat korot voivat puolestaan parantaa uuden rahoituksen tuottoa, mutta samalla hinnat voivat laskea tai tuottoriski esiintyy muiden tekijöiden kautta.

Käsitteeseen vaikuttavat tekijät include korkokäyrän muutos, sijoituksen maturiteetti ja kassavirtojen aikataulutus sekä mahdolliset ominaisuudet kuten lunastettavuus tai prepayment-riskit. Reinvestointiriski liittyy usein erityisesti kiinteäkorkoisiin ja varmistettuihin kassavirtoihin sekä niiden hallintaan liittyviin immunisointistrategioihin.

Hallinta ja vähentäminen tapahtuvat esimerkiksi rahastoitujen velkakirjojen ladder- tai duraatioimmunisointistrategioilla, lyhyemmän duraatioikadon käyttämisellä, vaihtuvakorkoisiin instrumentteihin siirtymisellä sekä johdannaisilla ja muilla suojauskeinoilla. Hyvin hajautettu ja ajallisesti hajautettu kassavirtojen hallinta on keskeinen keino pienentää reinvestointiriskiä.