Ravinteidenpuutteiden

Ravinteidenpuutteet ovat tiloja, joissa elimistön tai kasvualustan tarvitsema ravinne on riittämättömästi saatavilla. Puutteet voivat johtua riittämättömästä saannista, imeytymishäiriöistä, lisääntyneestä tarpeesta sekä maaperän tai substraatin ravinnepitoisuuksien epätasaisuudesta, pH-arvon epäedullisuudesta tai kilpailusta muiden aineiden kanssa.

Ihmisen ravinteidenpuutteet ovat yleisiä ja voivat kohdistua sekä makro- että mikroravinteisiin. Esimerkkejä ovat raudan, D-vitamiinin, B12-vitamiinin, jodin sekä kalsiumin, magnesiumin ja sinkin puutteet. Oireet vaihtelevat: väsymys, heikentynyt vastustuskyky, ihon ja limakalvojen muutokset sekä anemiaan viittaavat oireet. Puutteen toteaminen perustuu oireisiin sekä laboratoriokokeisiin; hoito koostuu ravinnon korjaamisesta, lisäravinteiden käytöstä ja tarvittaessa lääketieteellisestä ohjauksesta.

Kasveille yleisimpiä ravinteidenpuutteita ovat typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) sekä pienemmissä määrin magnesiumin (Mg), raudan (Fe) ja mangaanin sekä sinkin puutteet. Typen puute ilmenee vanhojen lehtien kellastumisena ja kasvun hidastumisena; fosforin puute voi näkyä hidastuneena kasvuna ja lehtien muuttuneena väri- ja muotorakenteena; kaliumin puute ilmenee lehtien kärjissä ja reunoissa palamisena. Mikroravinteiden puutteet voivat aiheuttaa laikkuja, virheellistä vihreää väriä ja epätyypillisiä kasvumuotoja uusissa lehdissä. Puutteiden toteaminen perustuu maaperä- ja kasvinäytteiden analyysiin sekä oire-havaintoihin.

Diagnostiikka ja hoito perustuvat sekä oireisiin että analyysituloksiin. Hoito sisältää asianmukaisen lannoituksen sekä maaperän pH-tason säätöä ja ravinteiden tasaista saatavuutta parantavaa hoitoa. Ennaltaehkäisyyn kuuluu monipuolinen ja riittävä ravintoaineiden saanti sekä huolellinen maaperän tai kasvualustan seuranta ja hoito.