Ratsuväen

Ratsuväenä tunnetaan taisteluryhmä, joka on koulutettu ja varustettu taisteluun ratsun selässä. Sen tehtäviin kuuluvat nopea liikkuminen, tiedustelu sekä iskujen tukeminen taistelukentällä. Perinteisesti ratsuväen joukkoja on jaoteltu kevyen ratsuväen ja raskaan ratsuväen mukaan: kevyratsuväki hoiti tiedustelua, maaston tuntemusta ja nopeaa liikehdintää, kun taas raskas ratsuväki vastasi voimakkaammista iskuista ja taistelutukiyksiköistä.

Ratsuväen aseistus ja varustus ovat muuttuneet aikakausittain. Keskiajalla ratsuväen varustus painottui kilpiin, haarniskoihin sekä miekkoihin; varhaismodernilla aikakaudella käytettiin sapelia, pistoolia sekä kevyempiä asetyyppejä. Myöhemmin yleistyivät muskettirynnäkkö ja pistoolit sekä ratsastajien varustuksen kehittyminen.

Historiallisesti ratsuväki on ollut keskeinen osa Euroopan sotahistoriaa, ja Suomen rat- sun perinteet kehittyivät osittain Ruotsin valtakunnan aikana. 1600–1700-luvuilla suomalaiset kevyt ratsuväen ryhmät, kuten hakkapeliitat, palvelivat Ruotsin armeijassa ja osallistuivat useisiin kampanjoihin.

20. ja 21. vuosisadalla perinteinen hevospohjainen ratsuväki menetti merkityksensä suurimmaksi osaksi moottorikäyttöisten ja panssaroitujen joukko-osastojen myötä. Nykyään ratsuväen käsite on pitkälti historiallinen, ja modernit ratkaisut liikuttavat sotilaallista voimaa kevyiden ja raskaitten panssaroitujen sekä moottoroitujen joukko-osastojen avulla.