Rasvavoitelu

Rasvavoitelu on voitelumenetelmä, jossa mekanismin liukuvat pinnat suojataan kitkaa ja kulumista vastaan rasvamaisten voiteluaineiden avulla. Yleisimmät voiteluaineet ovat rasva (grease) ja öljy. Rasva koostuu öljystä, tahnamaisesta sidoksesta sekä lisäaineista ja muodostaa pinnalleen kiinteän kerroksen, joka pysyy paikallaan ja tarjoaa pitkäkestoisen suojan. Rasvavoitelu soveltuu usein paikkoihin, joissa ympäristö on likaantuva tai vesieristys on tärkeää ja joissa jatkuvan öljyn lisäyksen ei ole käytännöllistä. Öljyvoitelu puolestaan on yleisempää korkeilla nopeuksilla ja suurella lämpökuormalla sekä järjestelmissä, joissa voitelu kiertää ja jäähdytetään.

Voiteluaineiden valintaan vaikuttavat kuorma, nopeus, lämpötila, ympäristö ja tilan saatavuus. Rasvavoitelussa käytetään tyypillisesti rasvaa, jonka NLGI-luokka kertoo sen koostumuksesta ja pysyvyydestä; yleisimmin käytetty on NLGI 2. Öljyvoitelussa keskeisiä tekijöitä ovat viskositeetti ja lämpötilavaikutukset sekä järjestelmän jäähdytysvaatimukset.

Käyttömenetelmät voivat olla manuaalisia tai automaattisia. Manuaalisessa voitelussa voiteluaine lisätään paikan päällä, kun taas keskitetyt voitelujärjestelmät jakavat voiteluaineen ajastetusti tai tarpeen mukaan. Ylläpitoon kuuluu voiteluaineen tarkastaminen ja vaihtaminen oikeisiin aikaväleihin, epäpuhtausten ehkäisy sekä puhtauden ja järjestelmän kunnon seuranta. Rasvavoitelun tehokkuus riippuu oikeasta ainevalinnasta, huolellisesta käsittelystä ja säännöllisestä ylläpidosta.