Rakennemalli

Rakennemalli on järjestelmän rakenteen kuvaamiseen tarkoitettu malli, joka keskittyy komponentteihin, niiden välisiin suhteisiin sekä rajapintoihin ja rajoitteisiin. Sen avulla voidaan havainnollistaa, analysoida ja dokumentoida, miten osa-alueet muodostavat kokonaisuuden ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa.

Rakennemalleja käytetään monilla aloilla, kuten ohjelmistokehityksessä, tietomallinnuksessa sekä rakennus- tai infrastruktuurisuunnittelussa. Ohjelmiston rakennesuunnittelussa malli voi kuvata järjestelmän kerrokset, moduulit, luokat ja niiden välisiä riippuvuuksia sekä rajapintoja. Tietokanta- ja tiedonrakenteen suunnittelussa rakennemalli havainnollistaa taulujen ja suhteiden hierarkian sekä tieto- ja toimittamiskanavien rakenteen. Rakennusalalla rakennemalli voi kuvata rakennuksen osien, kuten tukien, palkkien ja liitoskohdien, välistä rakennetta sekä kuormituspolkuja.

Keskeisiä käsitteitä ovat komponentit tai moduulit, rajapinnat, riippuvuussuhteet sekä hallinnalliset ja tekniset rajoitteet. Yleensä eriytetään looginen rakenne, joka kuvaa konseptuaalista järjestäytymistä, ja fyysinen rakenne, joka kuvaa todellista toteutusta. Notaatioina käytetään usein kuvauksia kuten UML-, ER- tai blokkidiagrammeja.

Rakennemallin laatiminen etenee vaatimusten analyysistä ja arkkitehtuurin suunnittelusta. Tyypillisiä vaiheita ovat osien erottelu, riippuvuuksien hallinta, rajapintojen määrittäminen sekä tulevan laajennettavuuden huomioiminen. Mallin etuna on parempi yhteisymmärrys järjestelmän rakenteesta, helpottunut viestintä sidosryhmien kanssa sekä tuki ylläpidolle ja muutoshallinnalle. Haittoina voivat olla mallin pysymisen ajan tasalla pitämisen kustannukset sekä mahdollinen liian suureksi paisuva dokumentaatio.

Esimerkkinä voisi olla web-sovelluksen rakennemalli, jossa ovat käyttäjärajapinta, sovelluslogiikka, tiedonhallintakerros ja ulkoiset palvelut. Näiden komponenttien riippuvuudet ja rajapinnat kuvaavat, miten tieto kulkee ja missä vastuut jakautuvat.