Rajotus

Rajotus on suomenkielinen termi, joka viittaa rajan tai rajoitteen määrittämisen tai merkitsemisen prosessiin. Siinä pyritään luomaan selkeä viiva tai rajapiste, joka määrittää toimivallan, omistajuuden tai vastuiden rajat sekä hallinnollisesti että maantieteellisesti.

Rajotusta sovelletaan muun muassa kiinteistö- ja maankäyttösuunnittelussa, joissa se tuottaa kiinteistörajoja ja rekisterikilvet; kunnallisten tai alueellisten rajojen määrittämisessä; sekä kansainvälisissä yhteyksissä, joissa rajat voidaan neuvotella, merkitä kartoille ja ratkoa riitoja sovittelun tai tuomioistuimien kautta. Lisäksi rajotusta hyödynnetään ekologisessa suunnittelussa ja suojelualuiden rajojen määrittämisessä.

Prosessi yhdistää kenttämittaukset, paikkatietoanalyysit, historialliset asiakirjat ja oikeudelliset sopimukset. Työkaluina käytetään maamerkkejä, GPS-mittauksia, ilmakuvia tai satelliittikuvia sekä paikkatietojärjestelmiä (GIS).

Riitoja voi syntyä esimerkiksi mutkikkaiden luonnollisten muotojen kuten joen uoman muutosten vuoksi, epäselvistä kartoista tai kiistellyistä omistuksista. Ratkaisut voivat olla neuvotteluja, oikeudenkäyntejä tai viranomaisten asettamia rajaviranomaisia.

Etymologia: sana muodostuu sanoista raja + -otus; käytetään pääasiassa teknisissä ja virallisissa yhteyksissä.