Raitiovaunut

Raitiovaunut ovat kaupungin sisäisillä raiteilla toimivia sähköisiä kulkuneuvoja. Ne liikkuvat pääosin katujen keskellä tai erillisillä raidealueilla ja jakavat tilaa muiden liikennemuotojen kanssa. Sähköenergia toimitetaan yleensä korkeajännitteisestä yläjohtoverkosta pantografin avulla, jolloin vaunut voivat liikkua ilman polttoaineita. Moderneissa järjestelmissä raitiovaunut voivat kulkea sekä kadulla että omilla raiteillaan, ja ne voivat muodostaa pitkiä junia useamman vaunun verran.

Raitiovaunujen sähköinen liikenne sai alkunsa 1800-luvun lopulla; ensimmäiset sähköistetyt raitiovaunut otettiin käyttöön 1880-luvulla. 1900-luvulla raideverkkoja rakennettiin laajalti, mutta 1950–1970-luvulla monia verkkoja supistettiin, kun bussiliikenne yleistyi. Viime vuosikymmeninä raitiovaunuverkostoja on rakennettu uudelleen kestävän liikenteen osana, ja kehittyneempiä, matalalattiaisia ja suuremmalla kapasiteetilla varustettuja vaunuja on otettu käyttöön.

Raitiovaunujen vaunut voivat olla yksittäis- tai monivaunuja sekä nivel- että perinteisiä malleja. Teknisesti niissä käytetään sähköistä voimanlähdettä, ja raidetyypit voivat vaihdella kaupungin infrastruktuurin mukaan.

Suomessa Helsingin raitiotie on maan vanhin ja laajin raitiovaunujärjestelmä, joka palvelee kaupungin keskustaa ja lähiöitä. Tampereella on otettu käyttöön moderni raitiotiejärjestelmä, ja sitä kehitetään osana kaupungin kestävää liikennettä. Raitiovaunuliikenteen tavoitteena on tarjota luotettava, energiatehokas ja esteetön liikennekaupunkiin.