Raitiovaunujen

Raitiovaunu (mon.) on kaupungin julkisen liikenteen raideliikenneväline, joka liikennöi katukuvassa sijaitsevilla raiteilla ja jakaa tilan muiden tienkäyttäjien kanssa. Se on sähköllä toimiva ajoneuvo, jonka voimansiirto tapahtuu yläjohtimista pantografin avulla. Nykyaikaiset raitiovaunut ovat usein nivelrakenteisia ja matalalattiaisia, mikä parantaa esteettömyyttä ja saavutettavuutta.

Raitiovaunujen kehitys sai alkunsa 1800-luvulla hevosten vetämistä raitiovaunuista. Sähköinen voima yleistyi 1890-luvulta alkaen ja 1900-luvulla, jolloin raitiovaunuista tuli kaupungin tärkeä julkisen liikenteen väline. 1950–1960-luvuilla monissa kaupungeissa raitiovaunut vähenivät bussiliikenteen yleistyessä, mutta viime vuosikymmeninä niiden asema on vahvistunut uudelleen ympäristöystävällisyyden, kapasiteetin ja liikenteen ohjattavuuden vuoksi.

Raitiovaunujen infrastruktuuri koostuu raiteista, yläjohtimista sähköistystä varten sekä ohjaus- ja valvontajärjestelmistä. Kuljetusmuoto toimii kaupungin kaduille rakennettujen raiteiden ja liikennejärjestelyjen kanssa; modernit yksiköt tarjoavat esteettömän pääsyn, tilaa liikuntarajoitteisille sekä useitaovia.

Raitiovaunuja on monenlaisia: yksittäisiä vaunuja, nivelvaunuja sekä pitkiä articulated-yksiköitä. Modernit vaunut ovat usein matalalattiaisia ja suunniteltu helpottamaan suurta matkustajamäärää sekä nopean sisääntulo- ja ulostulon mahdollistamista.

Suomessa raitiovaunut muodostavat tärkeän osan kaupungin liikennettä, erityisesti suurimmissa kaupungeissa. Suomessa on sekä vanhempaa historiallista kalustoa että moderneja matalalattiavaunuja, joita on uudistettu ja laajennettu kattamaan enemmän alueita.