Rahapolitiikat

Rahapolitiikat ovat keskuspankin toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan rahan tarjontaan ja korkotasoihin talouden vakauden ja hintojen säilyttämiseksi. Keskeinen tavoite on hintavakaus, usein määritelty inflaatiotavoitteena. Euroalueella rahapolitiikan päätökset tekee Euroopan keskuspankki (ECB); käytännön toimeenpano toteutuu eurojärjestelmän kautta ja jäsenmaiden keskuspankit, kuten Bank of Finland, osallistuvat politiikan toteuttamiseen.

Toimintaa ohjaavat keskeiset instrumentit. Tärkein on ohjauskorko, jonka changessäätävät pankkien lainakustannuksia ja yleistä rahan kysyntää. Lisäksi käytetään rahamarkkinainterventioita, talletus- ja lainoituskorkojen säätelyä sekä likviditeetin hallintaa. Epävaruuden ja kriisien aikana keskuspankit voivat turvautua epäkonventionaalisiin keinoihin, kuten arvopapereiden ostoihin, suureen pankkikannaltaan tukemiseen ja viestintään tulevista toimista (forward guidance).

Rahapolitiikan välittyminen talouteen tapahtuu ensisijaisesti pankkien luotonannon ja korkojen kautta, mikä vaikuttaa kulutukseen, investointeihin sekä inflaatioon. Viiveet tarkoittavat, että päätösten vaikutukset näkyvät taloudessa usein useiden kuukausien tai vuosineljänneksen kuluessa.

Rahoitusjärjestelmän vakauden ja hintavakauden ylläpito on kaksijakoinen tehtävä, joka vaatii keskuspankin riippumattomuutta ja tilivelvollisuutta. Politiikkaa arvioidaan ja julkistetaan säännöllisesti sekä riippumattomien tarkastusten kautta.