Radionuklideiden

Radionuklideiden käsite kattaa radioaktiiviset ydinlajit, jotka ovat epästabiileja ja hajoavat ajan kuluessa. Hajoamisessa vapautuu säteilyä, ja jokaisella radionuklidilla on oma puoliintumisaikansa. Puoliintuaika kertoo, kuinka kauan kappaleen määrä puolittuu. Hajoaminen voi tuottaa alfa-, beeta- tai gamma-säteilyä sekä uusia ydinlajeja.

Radionuklideja esiintyy sekä luonnossa että keinotekoisesti. Luonnolliset radionuklidit, kuten uraani-238, uraani-235, torium-232 ja kalium-40, ovat yleisiä ympäristössä. Kosmogeeniset radionuklidit, kuten beryllium-10, syntyvät kosmisen säteilyn vaikutuksesta. Keinotekoisia radionuklideja tuotetaan ydinreaktoreissa tai kiihdyttimissä, ja niitä käytetään lääketieteessä, tutkimuksessa sekä teollisuudessa. Esimerkkejä ovat jodi-131, cesium-137, teknetsium-99m, koboltti-60 sekä stroncium-90.

Käyttötarkoitukset ovat lääketiede, jossa radionuklideja käytetään kuvantamiseen ja hoitoon, sekä teollisuus ja tutkimus, joissa niitä käytetään mittauksiin ja seurantaan. Esimerkkejä ovat teknetsium-99m kuvantamiseen, jodi-131 kilpirauhassyön hoitoon sekä koboltti-60, cesium-137 ja stroncium-90 teollisissa lähteinä.

Turvallisuus ja sääntely ovat keskeisiä: radionuklideiden käsittelyyn liittyy säteilyturvallisuutta, suojausta, asianmukaisia varastointi- ja hävitysjärjestelmiä sekä ALARA-periaatteen noudattamista. Koulutettu henkilöstö ja viranomaisten lupa- sekä seurantajärjestelmät varmistavat turvallisen käytön.

Ympäristö ja jätehuolto: luonnon radionuklidit muodostavat taustasäteilyn, ja ihmisen toiminta voi lisätä kontaminaation riskiä. Jätteiden hallinta sekä ydinjätteen turvallinen käsittely ovat oleellisia osa-alueita.