Raakaveden

Raakavesi, tai raakaveden käsite, tarkoittaa vettä, jota ei ole käsitelty juomaveden laatuvaatimusten mukaisesti. Raakavettä voi ottaa luonnonlähteistä, kuten lähteistä ja pohjavedestä, sekä pintavedestä kuten joista ja järvistä. Laatu vaihtelee sijainnin ja vuodenaikojen mukaan, ja raakavesiin voi sisältyä mikrobisia epäpuhtauksia sekä kemiallisia aineita, kuten raskasmetalleja tai torjunta-ainejäämiä.

Raakaveden käyttöön liittyy merkittäviä terveysriskejä. Patogeeniset mikro-organismit, kuten Giardia ja Cryptosporidium, sekä muut loiset ja bakteerit voivat aiheuttaa sairastumisen. Myös kemialliset ainesosat – esimerkiksi raskasmetallit tai torjunta-ainejäämät – voivat olla haitallisia. Tästä syystä juomaveden on useissa maissa oltava puhdistettu tai keitetty ennen käyttöä, ja raakaveden myynti tai jakelu voi olla rajoitettua sekä varoitusten ja ohjeiden alaista.

Jos raakaveden käyttö on välttämätöntä, sen käsittely on välttämätöntä. Keittäminen kiehuvaksi vähintään yhden minuutin tappaa suurimman osan taudinaiheuttajista. Lisäksi voidaan käyttää suodatusta, aktiivihiilisuodatusta, UV-desinfiointia tai muita puhdistusmenetelmiä; laadun varmistamiseksi veden testaaminen on suositeltavaa ja ohjeita tulisi noudattaa viranomaisten.

Suomessa ja useimmissa muissa maissa suurin osa kotitalouksista saa juomaveden puhdistettuna vesihuoltolaitoksilta tai yksittäisiltä veden toimittajilta. Raakaveden käyttö on rajoitetumpaa ja se liittyy usein haja-asutukseen, erikoisolosuhteisiin tai erityisiin lähteisiin. Raakaveden turvallisuus riippuu sekä lähteen laadusta että käytetystä käsittelymenetelmästä.