RSAavaimet

RSAavaimet ovat RSA-kryptografian avainpari, jota käytetään julkisen avaimen kryptografiassa. Avainpari koostuu julkisesta avaimesta ja yksityisestä avaimesta. Julkista avainta voi jakaa laajasti ja sitä käytetään viestin salaamiseen tai allekirjoituksen tarkistamiseen; yksityistä avainta pidetään salassa ja sitä käytetään salauksen purkuun tai allekirjoitukseen. Yleisesti avainpari määritellään muodossa (n, e) julkinen avain ja (n, d) yksityinen avain, missä n on modulus, e julkinen eksponentti ja d yksityinen eksponentti. Usein p ja q, kahdeksan tyypillistä alkulukua, pidetään salassa ja niitä käytetään CRT-optimointiin laskennan nopeuttamiseksi.

Avainparin muodostus alkaa kahden suurelta näyttävän alkuluvun p ja q valinnasta. N = p q ja phi(n) = (p−1)(q−1). Julkinen eksponentti e valitaan siten, että 1 < e < phi(n) ja gcd(e, phi(n)) = 1; yleisesti käytetty arvo on e = 65537. Tämän jälkeen määritellään yksityinen eksponentti d, joka on e:n käänteinen modulo phi(n). Näin muodostuvat avaimet: julkinen avain (n, e) ja yksityinen avain (n, d). Avainten koko ilmaistaan n-bittisen modulusarvon mukaan; nykyisin suositellaan vähintään 2048-bittisiä avaimia.

Käytössä RSA-avaimia käytetään laajasti TLS:ssä, SSH:ssa sekä digitaalisiin allekirjoituksiin. Salaus käytä julkista avainta ja purku yksityisellä; allekirjoitus tuottaa yksityisellä ja sen voi varmistaa julkisella. Avainformasioita tallennetaan yleisesti PEM- tai DER-formaateissa, PKCS#1/PKCS#8 -standardien mukaisesti, ja julkinen avain säilytetään usein X.509-sertifikaatissa.

Turvallisuus: RSA on herkkä kvanttiselle hyökkäykselle, kuten Shorin algoritmille. Pitkät avaimet (esim. 2048 bitti tai enemmän) sekä mahdollinen siirtyminen post-kvanttisiin ratkaisuihin parantavat pitkäaikaista turvallisuutta. Nykyjärjestelmissä RSA on kuitenkin laajasti käytössä, ja avaimien hallinta sekä säännöllinen kierrätys ovat keskeisiä turvallisuustoimenpiteitä.