RESTarkkitehtuuri

RESTarkkitehtuuri, eli Representational State Transfer -arkkitehtuuri, on hajautettujen järjestelmien rakennusmalli, jonka Roy Fielding esitteli vuonna 2000. REST ei ole standardi, vaan arkkitehtuurityyli, joka korostaa resurssien identifiointia, tilan siirtämistä representaatioden kautta ja hypermedian roolia ohjaamisessa.

Keskeiset RESTin rajoitteet ovat asiakas–palvelin-arkkitehtuuri, tilattomuus, välimuistin käyttö, yhtenäinen rajapinta sekä kerrostettu järjestelmä; koodi on demand on valinnainen. Ressurssit identifioidaan URI-osoitteilla ja niille tarjotaan representaatiot, kuten JSON tai XML, jotka välittävät tiedon tilasta ja toiminnallisuudesta.

Kommunikaatio noudattaa HTTP-protokollaa ja sen operaatioita, kuten GET, POST, PUT, PATCH ja DELETE. Olennaista on asianmukaiset tilakoodit (esimerkiksi 200, 201, 204, 404), sekä resurssien linkittäminen ja HATEOAS-hypermedia – esitykset, joiden kautta asiakkaan seuraavat askeleet löytyvät palautusten kautta.

REST-rajapintojen suunnittelussa painottuu vakaiden URI-osoitteiden ylläpito, resurssien selkeä mallintaminen ja resurssiesitysten valinta (yleisesti JSON). Autentikointi ja valtuutus tapahtuvat usein token-pohjaisesti, esimerkiksi OAuth 2.0:n avulla.

RESTin etuja ovat skaalautuvuus, yksinkertaisuus ja yhteisten HTTP-ominaisuuksien hyödyntäminen. Vaikka monet API:t ovat käytännössä REST-tyylisiä, kaikkia RESTin rajoitteita ei aina noudateta, jolloin puhutaan REST-tyylistä.