RDBMSssä

RDBMS:ssä viittaa relaatiotietokannan hallintajärjestelmään (RDBMS). Siinä tieto tallennetaan taulukoihin, joita kutsutaan relaatioksi. Jokainen taulukko koostuu riveistä (tietueista) ja sarakkeista (attribuuteista). Relaatiomallin ydinsanoja ovat avaimet, relaatioiden väliset suhteet ja normalisointi. Kyselyt ja tiedonhallinta tapahtuvat pääosin SQL-kielellä (Structured Query Language).

RDBMS:ssä tiedon eheys varmistetaan muun muassa ACID-periaatteiden kautta: Atomicity, Consistency, Isolation ja Durability. Transaktiot ovat atomisia ja palautuvat onnistuneina tai epäonnistuneina. Ulkoiset avaimet turvaavat viitereidot sein eheyden; rajoitteet kuten PRIMARY KEY, FOREIGN KEY, UNIQUE ja CHECK auttavat säilyttämään datan laadun.

RDBMS:n arkkitehtuuri koostuu tallennusmoottorista, transaktiokäsittelystä ja kyselyn optimoinnista. Tiedot tallennetaan pysyvästi, ja järjestelmä käyttää lokitusta sekä palautumista vikatilanteista. Samanaikaisuutta hallitaan lukitusperiaattein tai MVCC:llä, ja suorituskykyä parannetaan indeksoinnilla (esim. B-trees ja hajautetut indeksit).

Tyypillisiä ominaisuuksia: normalisointi (useita normaalimuotoja), avaimet (PRIMARY KEY, FOREIGN KEY), referential integrity, näkymät, tallennetut proseduurit ja triggerit. Suosittuja RDBMS-tyyppejä ovat esimerkiksi PostgreSQL, MySQL, Oracle Database, Microsoft SQL Server sekä SQLite, joista jokaisella on vahvuutensa ja käyttötarkoituksensa.

RDBMS:t soveltuvat pääasiassa transaktio-ohjattuihin sovelluksiin (OLTP) ja järjestelmiin, joissa tiedot ovat vahvasti strukturoituja. Ne voivat tukea suuria tietomääriä ja monimutkaisia kyselyjä, mutta skaalautuvuus vaakatasossa vaatii usein lisäarkkitehtuureja kuten sharding tai useiden instanssien hallintaa. Verrattuna NoSQL-tietokantoihin, RDBMS:t painottavat vahvaa eheyttä ja relaatiomallia.