Pääväitteet

Pääväite on tekstin keskeinen väite tai pääpropaganda, joka tiivistää sen todellisen tarkoituksen: mitä kirjoittaja pyrkii osoittamaan tai puolustamaan. Suomenkielisessä akateemisessa kirjoittamisessa pääväite voidaan kutsua myös teesiksi tai tutkimusväitteeksi, ja se toimii tekstin argumentin tukijalkana.

Rooli ja tehtävä: Pääväite määrittelee tekstin tavoitteen, laajuuden ja suunnan. Se ohjaa todistettavaa rakennetta ja linjaa, millaista näyttöä tarvitaan. Usein pääväite esitetään alussa, esimerkiksi johdannon pääteemana tai tiivistettynä tutkimuskysymyksenä, ja se muodostuu tekstin muiden osa-alueiden, kuten alaviitteiden ja todisteiden, tukipylväiksi, joita vastaan voidaan esittää vastaväitteitä.

Muoto ja laatu: Hyvä pääväite on selkeä, argmentoitavissa oleva, rajattu ja riittävän tarkka. Sen tulisi olla kiistanalainen tai riittävästi perusteltavissa oleva väite, jonka tueksi voidaan esittää todisteita. Vältä liian laajoja, kuvailevia tai vain kuvailevia väitteitä, sekä sellaisia, joita on vaikea todentaa.

Tunnistaminen ja kehittäminen: Tekstissä pääväite tunnistetaan usein tiivistetystä väitelauseesta tai johdannon loppuosasta. Suunnitteluvaiheessa kannattaa laatia lyhyt, ytimekäs lausuma sekä hahmottaa siihen liittyvät subväitteet, joiden avulla kokonaisuus pysyy loogisena ja johdonmukaisena.

Esimerkki: Pääväite: Sähköiset oppimisympäristöt parantavat oppimistuloksia, kun ne suunnitellaan käyttäjäystävällisiksi ja eriyttämistä tukeviksi. Alaviitteet ja esimerkit voivat puolustaa tai kumota tämän väitteen.