Pulsareita

Pulsareita ovat nopeasti pyöriviä neutronitähtiä, jotka säteilevät sähkömagneettista säteilyä läheisistä suuntanauhoista. Kun nämä suuntanauhat pyyhkäisevät Maan ohi, ne havaitaan jaksollisina pulsseina. Pulsareita syntyy massiivisten tähtien romahtaessa supernovaräjähdyksessä. Niiden tiheys on valtava, ja pieni tilavuus sisältää enemmän massaa kuin Auringossa. Pulsareiden pyörimisnopeus voi olla jopa satoja kertoja sekunnissa. Säteily, jota pulsarit lähettävät, voi vaihdella radioaalloista gammasäteilyyn.

Pulsareita pidetään usein "kosmisina majakoina", koska niiden säännöllinen pulssitus mahdollistaa erittäin tarkat ajoitukset. Tätä ominaisuutta on hyödynnetty esimerkiksi gravitaatioaallon havaitsemisessa ja yleisen suhteellisuusteorian testaamisessa. Ensimmäinen pulsar löydettiin vuonna 1967 Jocelyn Bell Burnellin ja Antony Hewishin toimesta, ja se mullisti käsityksemme tähtien evoluutiosta ja eksoottisista kompakteista kappaleista. Joitakin pulsareita esiintyy kaksoisjärjestelmissä, joissa ne kiertävät toista tähteä. Näiden järjestelmien tutkiminen antaa tietoa tähtien vuorovaikutuksesta ja kompakteista kappaleista. Pulsareiden tutkimus jatkuu aktiivisesti ja paljastaa uusia yksityiskohtia maailmankaikkeuden toiminnasta.