Priorisointikriteerejä

Priorisointikriteerejä ovat päätöksenteon perusteita, joiden avulla määritellään tehtävien, hankkeiden tai ohjelmien prioriteetti. Niiden tarkoituksena on ohjata resurssien kohdentamista sekä aikataulutusta siten, että suurin hyöty saavutetaan ottaen huomioon riskit ja rajoitteet. Priorisointikriteerit voivat olla strategisia, taloudellisia, operatiivisia tai säädösten ja vaatimusten mukaisia.

Yleisiä kriteerejä ovat muun muassa strateginen yhteensopivuus, odotettu vaikutus tai hyöty, kiireellisyys, tekninen toteuttamiskelpoisuus ja toteutuskustannukset, sekä riskit ja resurssien saatavuus. Muita huomioita voivat olla sidosryhmien arvo, turvallisuus, laatu, skaalautuvuus sekä ympäristö- ja oikeudelliset tekijät.

Käytännössä priorisointikriteerit voivat ilmetä eri tavoin: painotetussa pisteytysmenetelmässä kukin kriteeri saa pisteitä ja vaihtoehdot yhdistetään kokonaispisteiksi; MoSCoW- tai Kano-tyyppiset menetelmät ryhmittelevät vaihtoehtoja. Menetelmiä voivat olla myös Analytic Hierarchy Process (AHP) tai kustannus-hyöty-analyyttinen lähestymistapa. Tärkeää on määritellä mitta-asteikot, antaa oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät kriteerit sekä dokumentoida päätösten perusteet sekä säännöllisesti tarkastella päätöksiä.

Prosessi etenee usein sidosryhmien kanssa: määritellään kriteerit, annetaan painotukset, pisteytetään vaihtoehdot, lasketaan kokonaispisteet ja valitaan korkein prioriteettijärjestys. Priorisointia tulisi tarkistaa muuttuvissa olosuhteissa ja varmistaa läpinäkyvyys sekä oikeudenmukaisuus.