Primäärilähteitä

Primäärilähteet ovat alkuperäisiä, tapahtumiin, ilmiöihin tai ajanjaksoihin liittyviä materiaaleja, jotka on luotu tai koettu kyseisen asian aikana. Niiden tarkoitus on tarjota suoraa todistusta tai ensikäden näkökulmaa, eikä ne ole tulkinnan tai yhteenvetojen välittämiä. Primäärilähteet voivat olla konkreettisia esineitä, kuten asiakirjoja, karttoja, valokuvia, ääni- tai videomateriaalia, taideteoksia ja esineellisiä artefakteja, tai ei-konkreteja, kuten päiväkirjoja, kirjeitä, muisteluja, tutkimusmittauksia, ensimmäisiä tutkimusraportteja sekä virallisia dokumentteja. Digitaalisessa aikakaudessa primäärilähteisiin lasketaan myös verkkosivut, sähköpostit, sosiaalisen median julkaisut sekä raakadata ja sensorimittaukset.

Primäärilähteiden kanssa erottuvat sekundäärilähteet kuvaavat, tulkitsevat tai kokoavat primäärilähteistä saatua tietoa. Tutkimuksessa primäärilähteet muodostavat lähdeaineiston, jonka pohjalta muodostetaan tulkintoja, kun taas sekundaariset lähteet tarjoavat analyysiä ja taustoitusta. Tärkeää on arvioida lähteen aitous, konteksti, kirjoittajan tarkoitus, mahdollinen puolueellisuus sekä lähdelinjojen saatavuus ja perille pääsy.

Käytössä primäärilähteet vaativat huolellista lähdehallintaa: provenance-, oikeutus- ja tekijänoikeuskysymyksiä, sekä asianmukaista kontekstin huomioimista. Lähteet tulkitaan ja tallennetaan mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan, ja niihin viitataan asianmukaisesti. Eri tieteenalat painottavat erilaisia primäärilähteitä, mutta yhteistä on tarve säilyttää ja arvioida todenmukaisuutta, luotettavuutta ja ristikontrollia muiden lähteiden kanssa.